Aragonialainen yhtye O’Carolan tuo kotiseutunsa kansanmusiikin lähemmäksi kuin koskaan ennen näennäisesti “kaukaisesta” näkökulmasta.
Andrés Turón. 20. syyskuuta 2021.
Tämä O’Carolanin viidennellä levyllä tarjoama ehdotus kantaa nimeä Caleidoscopio, albumi, jonka herkkyys aragonialaisen folkloren käsittelyssä on yhtä ainutlaatuinen kuin vertaansa vailla.
Yhtye on saanut nimensä Turlough O’Carolanilta, yhdeltä merkittävimmistä irlantilaisista säveltäjistä, joka eli 1600-luvun lopusta 1700-luvun puoliväliin. Nykyään suuri osa hänen perinteisistä sävellyksistään irlantilaiselle harpulle esitetään yhä.
Heillä on neljä aiempaa julkaisua: Alrededor de una Vela (1999), La Llave de los Sueños (2000), El Reloj Secreto (2007) ja Nota de Paso (2010). Tällä kertaa kyseessä on Caleidoscopio (2020), huolellisesti laadittu ohjelmisto, joka koostuu 12 omasta sävellyksestä, kaikki perustuvat eri puolilta Aragónia peräisin oleviin perinteisiin melodioihin.
Käyttäen tätä “musiikillista kaleidoskooppia” kulkuneuvona voimme siirtyä aragonialaisiin kyliin, kuten Quinto de Ebro, Sariñena, Jorcas, Alquézar tai Benabarre, monien muiden joukossa, mutta hyvin erityisellä värillä, jonka esittäjät tuovat mukanaan sekä aragonialaisilla että gaelisilla (kelttiläisen kansanmusiikin omilla) soittimilla. Miguel Ángel Fraile vastaa harmonikasta ja puhallinsoittimista, joihin kuuluvat whistles ja uilleann pipe (tyypillisiä irlantilaisessa musiikissa) sekä gaita de boto ja psalteri (Aragón); Pilar Gonzalvo soittaa irlantilaista harppua ja hurdy-gurdyä; Susana Arregui viulua ja nyckelharpaa; Ernesto Cossío kitaraa; ja lopuksi Julián Ansuátegui lyömäsoittimia, joihin kuuluu irlantilaista alkuperää oleva bodhrán.
Jo heidän viimeisestä julkaisustaan vuonna 2010 saattoi aavistaa seuraavaa suuntaa, sillä O’Carolan on keskittynyt yhä enemmän näihin Aragónista peräisin oleviin kansanmelodioihin, hioen outoa tasapainoa, jonka he ovat saavuttaneet tämän ohjelmiston ja irlantilaisen tyylin välillä, johon heidän soittimensa meidät kuljettavat. Heidän käsitteensä “Nota de Paso”, joka antaa nimen levylle, oli siirtymä Caleidoscopioon, sillä kolmen ensimmäisen levyn jälkeen he sisällyttivät aragonialaista alkuperää olevaa musiikkia (jättäen silti irlantilaisen sävyn taustalle), kunnes sukelsivat kokonaan aragonialaiseen folkloreen viimeisellä albumillaan.
Mainittavaa on myös Cuarteto Concuerdan osallistuminen kolmeen albumin kappaleeseen: Compás 26, La Sirena de Piedra ja El Abrigo del Agua, joissa Noelia Gracia soittaa viulua, Cecilia Grilló alttoviulua, Jorge Marco selloa ja Antonio Uriel kontrabassoa.
Epäilemättä suosittelisin tätä yhtyettä ja erityisesti heidän Caleidoscopio-levyään kaikille Aragónin musiikin ystäville, sillä se on hyvin mielenkiintoinen vaihtoehto mihin tahansa tyyliin, johon sitä voimme verrata. Muusikot ovat poikkeuksellisen taitavia ja käyttävät harvinaisia soittimia, jotka jättävät meidät sanattomiksi (varsinkin jos on mahdollisuus kuulla heitä livenä). O’Carolan on ehkä lähin kokemus perinteisen aragonialaisen musiikin kuuntelemisesta samalla kun nautimme tuopista Guinness-olutta pubissa, jossa on elävää musiikkia. Kyseessä on todella ainutlaatuinen yhtye.
